Ajankäytöstä
Aikaa kuluu koko ajan. Jokainen hetki on aikaa. Jokainen sekunti, minuutti ja tunti. Ja miten me sitä käytämme? Olen joutunut miettimään ajankäyttöäni viime aikoina tavallista enemmän. Olen kyllä tiennyt, ettei aikaa ole loputtomasti, mutta vasta eilen, kun ostin junalipun Kuopioon, ymmärsin sen. Sen, että seuraavat neljä vuotta todellakin asun jossain muualla. Tajusin todellakin vasta nyt, että kohta en voi vain soittaa kavereilleni, että hei, lähdetkö nyt ulos. Välimatka kasvaa, enkä voi enää noin vain nähdä pääkaupunkiseudun kavereitani. Aikani menee johonkin muuhun. Usein kuulee sanottavan, ettei voi saada mitään, ellei anna jotain pois. Vanhemmat opettavat lapsilleen, että uuden lelun voi saada vasta, kun jostain vanhasta on luovuttu. Teininä opin, että vaatekaapista on pakko saada jotain pois, että uudet vaatteet mahtuvat tilalle. En ole koskaan ajatellut, että voisin joutua antamaan pois jotain muutakin kuin konkreettisia asioita. Mutta nyt huomaan, että sekin näköjään
